Söin juuri maukkaan kanan rintaleikkeen. Se oli jo kanatehtaalla maustettu pippurilla ja valkosipulilla. Lisäsin kuitenkin paistinpannulle sekä valkopippuria että valkosipulia. Maukasta tuli. Siinä maiskutellessani tuli mieleeni, että miltähän Akaa-Volleyn ja VaLePan lauantai-illan kohtaaminen maistuisi – siis jos lentopallo-ottelun voisi syödä tai juoda. Hullu ajatus…
Mutta päätin jatkaa ajatuskulkua.
Kun joukkueet kohtasivat syyskuun lopulla Akaa Areenalla, kotijoukkue voitti numeroin 3 – 2. Se ottelu maistui ainakin kotiyleisölle kuin vasta päättyneen kesän jäätelötötterö Toijalan torilla – rommirusinalta. Kiitos Akaa -huudot kaikuivat areenan seinillä ja melkein näki jäätelöannoksen huutajien kitusissa.
Mutta uskallanpa väittää, että Akaa Volleyn valmennus ja ehkä joukkuekin tunsi pienen kirpeän jälkimaun kielellään. VaLePan hakkuri Urpo Sivulan loukkaantuminen ottelun toisessa erässä vei varmasti osan makeasta voitosta. Ja miltäs ottelu mahtoi maistua Sastamalan suunnalla. Eiköhän siellä ollut hiukan sappea seassa…
Jos tuo ottelu olisi ollut viiniä, sitä olisi voinut kuvailla vaikkapa näin: ensivaikutelma oli pirteä ja jopa karvoja nostattavan jännittävä (30-32). Alun huikean kokemuksen jälkeen seuraavaa aistimusta voisi kutsua hieman lässähtäneeksi, syksyisen valjuksi (18-25). Kun ei antanut tuolle latteudelle niskalenkkiä, makunystyt saivat välittää aivojen päälakilohkoon muutaman otatuksen ajan reippaita ja jopa hieman sielukkaita vivahteita (25-23, 25-23). Ja kun saimme nauttia kamppailun viimeisiä hetkiä, tunsimme ensin hien hitusen pistävänkin aromin, sen jälkeen hetken aikaa jälleen alussa esillä olleen jännittävän ja kiihkeyteen asti kirmakkaan tuulahduksen ja lopuksi todellisen riemukkaan ja kaikkia aisteja hellivän valoisan tunnelman.
Ainoa ongelma tässä on se, että jälkimaku riippuu siitä, kuuluuko sinivalkoiseen vai punamustavalkoiseen maisteluryhmään. Edelliselle jälkimaku oli todennäköisesti kuin kesäisestä kaupunkihunajapurkista kielen päälle siirtyvä syntisen makea ja orvokilta tuoksuva nautinto. Jälkimmäinen ryhmä taas luultavammin koki jälkimaun suussaan jotenkin kitkerämpänä - kuin tuo hunaja olisi peräisin jostakin aivan muualta kuin monissa väreissä hohtavista niittykukista. Kenties joistakin tunkiolla viihtyvistä vähemmän kukoistavista rikkakasveista.
Nyt tulevana lauantaina klo 18.30 (huomaa aika!) alkavan samaisten joukkueiden välistä kohtaamista Akaa Areenalla voisi alkaa makustella jo pari päivää aikaisemmin:
Kun tuomari korkkaa pelin käyntiin areena käy kuumana ja pelissä on havaittavissa kiihkeyttä, ranskalaisen vuoren etelärinteellä kypsyneen rypäleen tuomaa aurinkovoimaa. Joukkueiden kokeneet kapteenit Mikko Esko ja Panu Pitkänen jättävät yleisölle suusta nenän kautta aivoihin välittyvän rauhoittavan mutta samalla mukaansa ottelun tiimellykseen kutsuvan jotenkin tumman ja samalla kuitenkin valoisan maun.
Hakkurit Ali Fazli ja Urpo Sivula sytyttävät kaikkien paikalle saapuneiden makuaistit herkimmilleen. Korkealla ilmakin on yleensä raikkaampaa. Niinpä näiden herrojen suoritukset maistuvat kuin siellä vuoren rinteellä nautittu virkistävä ja aivot kirkastava henkäys kirpakkaa aamulta tuoksuvaa happea.
Keskipelaajat Sauli Sinkkosen ja Severi Savonsalmen johdolla ovat viinitermein kuvattuna kaikkein petollisimpia. Parimetriset hujopit näyttävät lämminhenkisiltä kuin L’Etiquette Grise 2021. Mutta kattia kanssa. Kun heille tarjoillaan pallo, mokomat käyttäytyvät kuin Tedeschi Capitel San Rocco Ripasso – ovat siis vahvoja ja ronskeja.
Yleispelaajissa on enemmän vaihtelua. Ovat kuin viinit eri maanosista. Kehotan seuraamaan Akaan Greg Pettyä. Amerikkalaisena hän on kuin rapakon takaa tuleva viini Torii Mor Pinot Noir 2016, joka on kirsikkainen, suorastaan kukkainen. Mutta tämä pätee vain silloin, kun peli kulkee. Jos ei kulje, miehestä kuoriutuu Orenda Syrah 2019, joka on USA:sta peräisin oleva pippurinen ja yrttinen viini.
VaLePan yleispelaajista voisi esiin nostaa virolaisen Karli Allikin. En tiedä, onko miehellä mitään tekemistä Allikukiven tilaviinien kanssa, mutta haetaan sieltä mausteet lauantain peliin. Sikäläinen raparperiviini on makeahko seurusteluviini. Akaa-Volley on valmis seurustelemaan Allikin kanssa, kunhan sekaan ei ole murskattu raparperin lehtiä – ne ovat myrkyllisiä. Viikonloppuna kaivataan rehellisiä, vaikkakin vahvoja ja tukevia makuja.
Liberoista emme nyt piittaa. Ryömivät siellä toisten jaloissa, joten viinien makuarvioinneissa saattaisi vastaan tulla vivahde nimeltä sukkamehu.
Mennäänpä nauttimaan Mestaruusliigan kärkikamppailusta paikan päälle ja kaikki aistit herkkänä. Maut, hajut ja tunteet aistii parhaiten paikan päällä.
Mitä luulet Timon sanovan?
"Mitähän sieltä tulee?"
"Tämähän nousee päähän!"
"Ei tuota uskalla edes katsoa."
"Hävettää tuon ... puolesta."
"Ei oo totta! Tämä on aika tukevan tanniinen maku. Just mun mieleen."
